Maalaamiseen liittyy aina tietty määrä kehollista halua toteuttaa maalaus, viedä se loppuun ja antaa tarpeen purkautua. Päämääräni on tehdä teoksia, joista välittyy tällainen inhimillinen läsnäolo ja kehollisuus. Lähtökohtanani onkin kehon ja mielen muodostama kokonaisuus sekä ruumiinkieli. En kuvaa mitään vain silmillä näkemääni, eikä maalaaminen tapahdu pelkkään näköaistimukseen tukeutuen. Maalaus tekee maailman näkyväksi, ja luo henkisen … Jatka lukemista Saija Koponen »
Kompastuin juuri matolla makaavaan tuhatsivuiseen tiiliskiveen, Knausgårdin Taisteluni-sarjan kuudenteen osaan. Autofiktiivisen teoksen kirjanmerkki lensi sänkyni alle. Tekisi mieli antaa asian olla. Ryhtyessäni maalaamaan uuden näyttelykokonaisuuden teoksia huomasin taiteelliseen työskentelyyn liittyvien pohdintojeni pyörivän enemmän fiktion käsitteen kuin maalauksen termistön ympärillä. Ja sitten lopulta, kun aloin saada tekemisestä otetta, maalauksen formalistisia ja materiaalisia ominaispiirteitä koskevat kysymykset nousivat … Jatka lukemista Kaarlo Stauffer »
”Nato vahvistaa merkittävästi läsnäoloaan Itä-Euroopassa” ”Marimekko vahvistaa läsnäoloaan Helsingin keskustassa” ”Farmaseuttiset palvelut vahvistaa läsnäoloaan Baltiassa” Siinä muutamia otsikoita tämän päivän maailmasta. Kuinka läsnäoloa vahvistetaan? Tarkoittaako sen vahvistaminen aina lisää populaatiota, aseita tai liikkuvaa rahaa? Entä voiko, ja miten, yksityinen ihminen vahvistaa läsnäoloaan? Yksittäisen ihmisen on kovin vaikeaa hahmottaa suurta kuvaa tämän hetken monikerroksisesta maailmasta, joka … Jatka lukemista Kyllikki Haavisto »
”Tarinassa pitää olla alku ja loppu.” Lause on ollut koko ajan läsnä tehdessäni näyttelyn teoksia. Se on ollut apuna maalausteni tunnelmien luomisessa, vaikka en sitä yksittäisissä teoksissa enkä ripustuksessa olekaan pyrkinyt orjallisesti toteuttamaan. Olen tavoitellut enemmänkin tilannetta, jossa asiat ja tapahtumat eivät etene aina loogisesti, kronologisesti tai mitenkään järkevästi. Oikeastaan elämän ja kuoleman kysymys omassa … Jatka lukemista Antti Arkoma »
Kuolema, kuolinpesä, pesänjakaja, perintö… Saako perinnönjaossa puolet valtakunnasta, kolmasosan kuolinpesästä vai vainajan valoisan luonteen? Miltä maistuvat purkkien, kuppien, kippojen ja pursuavien vaatehuoneitten lisäksi roolit, tavat tai salaisuudet jotka edelliset sukupolvet meille jättävät? Mitä tungetaan jätesäkkiin ja viedään kaatopaikalle, mitä säilötään, mitkä reseptit säilytetään? Mitkä ovat sinun sukusi haavat, mikä sinulle välitetty arvomaailma? Kuka on … Jatka lukemista Hanna Vahvaselkä – Perintö »
