Sirpa Häkli

30.11.2011 — 21.12.2011

Taiteilijatapaaminen su 11.12. klo 14–16.

TOP 25. Kuvataideopintojeni päättymisestä tuli elokuussa 2011 kuluneeksi 25 vuotta. Jo puolitoista vuotta aiemmin olin alkanut pohtia oliko tuotannossani mitään neljännesvuosisadan yhdistävää punaista lankaa, mahdollisesti myös jokin teemojen ja vaikutteiden top 25 -lista – mistä lähtökohta ja nimi TOP 25 kuluvan vuoden kolmelle yksityisnäyttelylleni. Kesällä Galleria Carreessa Kuopiossa ja syksyllä Galleria Bernerissä Turussa olivat esillä ensimmäiset prosessin synnyttämät maalaukset – joista tm•gallerian näyttelyssä on mukana vain joitakin teoksia sarjoista Sommitelmia ja Selityksiä.

RAIDAT. Kysymykseni yhteisten nimittäjien suhteen olivat suuria – ja vastaukseni pieniä. Nopeasti kyllästyin vanhojen teemojen lämmittelyyn – ainoa mikä minua edelleen innoitti oli raita-aihe – mikäpä sen uljaampaa ja moniulotteisempaa kuin raidat! En myöskään päässyt lähellekään vaikutteitani ja ihanteitani vaan aloin tehdä uutta, vanhalla epäloogisellakin jatkumollani. Kesäkuussa syntyneestä suurikokoisesta marianne-raita-maalauksestani sai alkunsa uusin sarjani Tunnustuksia.

TUNNUSTUKSIA. Kiitos kuvataiteen modernismi, kiitos nykytaide, kiitos kollegat. Ns. ulkoinen todellisuus ja nk. sisäinen maailma eivät olisi riittäneet urani alussa eivätkä varsinkaan myöhemmin. Olen moneen otteeseen kyseenalaistanut taiteen tekemisen ja teosteni merkityksen. Olen subjektiivinen, pidän teoksiani usein outoina, parhaimmillaan yllättävinä. Tunnustukseni kuvaavat eskapismilla, nostalgialla ja taiteen historialla kyllästettyä epätäydellisyyden estetiikkaani, jonka metaforaksi olen tänä vuonna löytänyt termin wabi. Olen sekä–että -taiteilija. Pidän järjestyksestä ja kaaoksesta, pelkistetystä ja yltäkylläisestä, yksi- ja monivärisestä. Maalaan vanhanaikaisesti ilmaisten ”prosessinomaisesti”: pyrin selkeyteen, mutta työskentelen epävarmuudessa, hylkään, peitän, pesen, kerrostan, ja jos hyvin käy, paljastan. Maalaan itselleni, mutta myös teille muille.

Näyttelyä on tukenut Valtion kuvataidetoimikunta.

Sirpa Häkli (s. 1960 Kuopiossa, asuu Helsingissä) valmistui kuvataiteilijaksi Turun Piirustuskoulusta vuonna 1984, pääaineena maalaus, ja jatkoi opintojaan Puolan opetusministeriön stipendiaattina Krakovan Jan Matejko -Kuvataideakatemiassa taidegrafiikan osastolla vuosina 1984–86. Vuonna 2009 Häkli valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineena taidehistoria. Taiteilija on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä vuodesta 1985 lähtien ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Häklin teoksia on useissa kokoelmissa, mm. Suomen valtion, Eduskunnan, Hämeenlinnan ja Vantaan taidemuseoiden, Wäinö Aaltosen museon ja Henna ja Pertti Niemistön nykytaiteen kokoelmissa sekä ulkomailla esim. Lyan Fondenin (Ruotsi), Gdanskin Kansallismuseon (Puola), Antwerpenin Kuninkaallisen museon (Belgia) ja Salgótarjánin taidemuseon (Unkari) kokoelmissa.

____________________________

1 Mieleenpainuvimmat taiteelliset virikkeeni voi konkretisoida kahden näyttelyn muodostaman aika- ja kulttuurijanan välille: näyttelystä ”MA” tila– aika Japanissa (Helsingin kaupungin taidemuseo, 1981) ja taidemaalari Terry Wintersin näyttelyyn Computation of Chains (Matthew Marks Gallery, New York, 1997). Muitakin on, mutta olen ne kai unohtanut.

2 Japanin keskiajalla termillä wabi kuvattiin estetiikassa ”karua, pelkistettyä ja viimeistelemätöntä ulkomuotoa”. Filosofian terminä wabilla tarkoitettiin ”karun askeettista, ulkoisesti köyhää, mutta henkisesti rikasta elämää ja tapaa elää”. Kuopion ja Turun näyttelyissä oli esillä maalauksiani sarjasta nimeltä Wabi-sabi. Jälkimäisellä termillä on em. estetiikassa tarkoitettu mm. surumielisyyttä, syrjäänvetäytyvää ja yksinäisyyttä. Lähde: Minna Eväsoja (2008). Bigagu. Japanilaisesta kauneudesta. Helsinki: Tammi.

CV, Sirpa Häkli