Juha Sääski

HÄPEÄLLISTÄ / SHAMEFUL

20.2.2019 — 10.3.2019

Avoinna

ti, to, pe 11-17, ke 11-18,
la 11-16, su 12-16

”En halua kertoa pelkästään sitä, mikä jo tiedetään”

Kuvataiteilija Juha Sääski asettaa itsensä jatkuvasti vaikean haasteen eteen. Hänen maalauksensa on helppo nähdä yhteiskunnallisena kommentointina, ja niin hän itsekin tekee. Samalla hän kuitenkin aina palaa niihin hetkiin, jolloin aloitti taiteilijanuransa ja halusi tuottaa maailmaan kauneutta: ”Olen parantumaton esteetti. Kaikissa ihmisissä on esteettisyyden kaipuu. Katselen omia töitäni – niiden sommittelua, rytmiä, värien vuorovaikutusta jne. – aina myös abstraktioina. Olenhan kasvanut modernistiseen perinteeseen.”

Modernistin sijaan Sääski on kuitenkin usein luokiteltu postmoderniksi, eikä hän tätä itsekään vierasta. Postmodernille on ominaista tietty ironia, ja Sääskikin on tunnettu maalaustensa ironisesta perusvireestä. Postmoderni ironia suuntautuu kuitenkin usein sisäsiittoisesti taiteen historiaan, kun taas Sääsken ironia ja parodia suuntautuvat suoremmin arkiseen elämään ja meitä kaikkia ympäröivään todellisuuteen. Tuskin olen väärässä, kun ehdotan Sääsken määrevalikoimaan vielä yhtä sanaa: Sääski on metamodernistinen taiteilija. Metamodernismille ominaisesti hän on vilpitön kootessaan oman modernisminsa ja postmodernisminsa sirpaleita ja hänellä on pysyvä kiinnostus yhteisesti luodun todellisuutemme parantamiseen. Vaikka hän käyttääkin huumoria välineenään, hän ei kuitenkaan esitä helposti avautuvia ja nopeasti tyhjeneviä väitelauseita tai vitsejä: ”En halua kertoa pelkästään sitä, mikä jo tiedetään.”

Sääski on kuvallisten motiiviensa valikoinnissa tietoisen naiivi ja kliseinen – jopa metodisesti. Hän käyttää tuttua kuvastoa: ”Käytän kliseitä, koska kliseeksi muodostuvalla asialla on usein totuuspohja monelle ihmiselle.” Sääsken menetelmä on törmäyttää tämä yksikertainen kuvamaailma toinen toiseensa yllättävillä, uusia näkökulmia luovilla tavoilla. Akseli syntyy useimmiten traagisen ja koomisen välille: ”Tragikoomisella, keskenään ristiriitaisten elementtien yhdistelemisellä pyrin ilmentämään ihmiselämän paradoksaalisuutta sekä saamaan asioiden ja ilmiöiden todellisen luonteen paljaammin näkyviin.” Voisi häntä näin siis nimittää ovelaksi realistiksikin.


Otso Kantokorpi
Kirjoittaja oli freelancekriitikko ja -kuraattori

Näyttelyä on tukenut Greta ja William Lehtisen säätiö.