Taidemaalariliitto

”Jack Light kohtaa John Smithin Bagdadin yössä” ja muita teoksia sodan ja militarismin pitkästä taakasta. Teoskuvat: Pekka Helin

Jaakko Valon teksti

Maailmassa on tällä hetkellä paljon suurempiakin huolenaiheita kuin sodat, varsinkin jos niitä mitataan turhien ja ennenaikaisten ihmiskuolemien määrällä. Suuria yhteisiä huoliamme ovat ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, aliravitsemus/ylipaino, aids, malaria tai vaikkapa huume-, alkoholi- ja liikennekuolemat. Sodankäynnin pitkä taakka ja ihmisten käsittämättömät teot sodissa saavat minut aina kuitenkin suurimpaan hämmennyksen, ihmettelyn ja liikutuksen tilaan. Olen käyttänyt pitkään teoksissani toisen maailmansodan aikaista kuvastoa ja esineistöä. Niiden kautta pystyn paremmin ymmärtämään ja eläytymään viimevuosien sotiin Irakissa, Afrikassa, Afganistanissa, Tsetseniassa, Balkanilla jne… jne…

Historian hyvin muistamana kesänä 1968 löysin 14-vuotiaana innokkaana sota-arkeologina Inarin metsästä näyttelyssä olevan ruostuneen luodin hajoittaman saksalaisen sotilaskypärän. Tämäkin tarkoituksenmukainen, jopa kaunis kypärämalli on tehty suojaamaan ihmisen kalleinta pääomaa lajitoverien hyökkäyksiltä. Minä jaksan edelleenkin suuresti ihmetellä tätä kypärää ja sen perimmäistä tarkoitusta. Toisaalta ymmärrän hyvin sen, että kuvataiteilijana katson sotaa myös, jos mahdollista, visuaalisesti kiinnostavana ja sukupuoltani viettelevänä kuvastona.

Suomen sota-arkistoon tallennettu ja Helsingin Sanomissa julkaistu valokuva Impilahden Nietjärvellä 1944 teloitetusta suomalaisesta sotilaskarkurista iski tajuntaani valtavalla voimalla. Minut se sai miettimään, mikä on sotatilanteessa ”tervettä” ja ”normaalia” käyttäytymistä. Rokka vai Riitaoja? Minun on aina ollut helpointa samaistua Tuntemattoman sotilaan Riitaojan yliherkkään, pelokkaaseen ja hermostuneeseen (siis sotaan terveesti suhtautuvaan) hahmoon.

Olen nähyt paljon sotaelokuvia mutta yksi niistä on jättänyt kaikista syvimmän ja kipeimmän jäljen ajatteluuni. Venäläisohjaaja Elem Klimovin ”Tule ja katso” -elokuva (1985) alkumetreistään pakahduttavaan loppuun ja etenkin sen loppupäätelmään kostosta ja sen ulottuvuudesta ei voi unohtua mielestäni koskaan.

Amerikkalainen ystäväni, ehdoton pasifisti ja vegaani Jack Light on kertonut minulle vihaavansa tasapuolisesti kaikkien maiden armeijoita, militarismia ja kaikkia mahdollisia aseellisia järjestöjä ja sotilasliittoutumia. Vaikka sotiin johtavat syyt ovat hänen mielestään mutkikkaita ja vaikeasti hahmotettavia, niihin tarvitaan kuitenkin aina järjestäytynyttä asevoimaa.
Lähes parikymmentä vuotta sitten sain aateveljeltäni Jack Lightiltä pitkän kirjeen, jossa hän monisanaisesti perustelee tinkimätöntä sodanvastaista ajatteluaan. Jack Light päättää kirjeensä hänelle ominaiseen vähän pateettiseen ja julistavaan lauseeseen: ”Minulla ei ole ainoatakaan ajatusta tai maapalaa, jonka vuoksi haluaisin tappaa tai tulla tapetuksi.”

Jaakko Valo, kuvataiteilija

PS
Vuonna 2007 maailman sotilasmenot olivat yli 900 miljardia euroa, joista USA:n osuus oli lähes puolet. Kymmenessä vuodessa asemenot ovat nousseet 37 prosenttia.