Markku Arantila, Elina Försti, Krista Kortelainen, Tiina Lamminen, Timo Partanen, Angela Stauber ja Markus Tuormaa Ruoveden maisema -ryhmän maalarit maalasivat Ruovedellä, Pekkalan kartanossa heinäkuussa 2014. Ruovesi on taiteilijoistaan Suomen tunnetuimpia kuntia ja paikkakunnalla ovat aiemmin työskennelleet mm. Akseli Gallen-Kallela, Ellen Thesleff, Gabriel Engberg, Kimmo Kaivanto ja Alice Kaira. Nykytaiteilijoilla oli kesäisen symposiumviikon ajan mahdollisuus keskittyä … Jatka lukemista Ruoveden maisema – ryhmänäyttely »
Näyttelyäni varten halusin kirjoittaa rikkaan analyysin tuotannostani, sellaisen jossa vilahtelisivat trenditermit kuten reflektio ja representaatio. Kysyin kuitenkin itseltäni, miksi ihmeessä. Olen maalannut kolmenkymmenen vuoden ajan yhtä ja samaa taulua, hieman samaan tapaan kuin Dostojesvski kirjoitti yhtä ja samaa tarinaa koko ikänsä. Ei se selittelemisestä miksikään muutu. Erojakin on. Oman pakkomielteeni lähteenä eivät ole olleet teloituskomppanian … Jatka lukemista Mikko Paakkola »
Täyttymys lienee asia jota kaikki tavoittelevat tavalla tai toisella, ja ideaalin olemuksesta on ollut tarjolla kuvia läpi historian. Meille on annettu paljon kuvia siitä miltä täyttymys näyttää ja mikä antaa siihen mahdollisuuden. luomme meille annettujen lisäksi myös itse kuvia ideaalista ja lumoudumme kuvistamme. Ennemmin tai myöhemmin todellisuus osoittaa kuviemme kestämättömyyden ja keinotekoisuuden. Valheellisuudenkin. Seurauksena on … Jatka lukemista Teemu Korpela »
Aikakäsitteen kaikki ilmentymät kiehtovat, vaikka niiden tavoitteleminen maalaustaiteen välityksellä olisikin utopista. Leikin silti mielelläni ajatuksella, että yhdistämällä maalaustekniikkani ja aiheiden metaforisen sisällön osaisin luoda tiloja, joissa eräänlaisen aikaan liittyvän sanattoman yhteyden löytyminen ei olisi täysin mahdotonta. – Juan Antonio Muro, 2014 Näin minä sen näin.pdf Näyttelyä on tukenut Espoon kaupungin kulttuurilautakunta
Tulkaa pihalle koittamaan, senkin fiilisrosvot. Minä oon nähnyt Jumalan kasvot. – Risto Rakastuessaan ihmiset haluavat äärimmäistä yhteyttä, sulautua toisiinsa; suuressa vihassaan he menevät samalle fyysisen kosketuksen rajalle. Elokuvissa Hyvis ja Pahis päätyvät ennemmin tai myöhemmin intiimiin kanssakäymiseen keskenään. Loppukohtaukset ovat yleensä hyvin herkkiä, väkivallasta huolimatta (tai siitä johtuen). Maalausteni henkilöitä vaivaa sekä eksistentialistinen yksinäisyys että … Jatka lukemista Tuula Anttonen »
