Taidemaalariliitto

Suuri skaala mahdollistaa tuntemuksen siitä, että maalauksen tilaan olisi mahdollista astua sisään. Tila ja liike voidaan erottaa toisistaan vain käsitteellisesti, kokemuksessa ne ovat yhtä — tila eletään aina liikkeen kautta. Teosteni teema on tavallaan tilan läpi kulkeminen, sitä kohti meneminen, sen taakse jättäminen.

Maalaaminen on hapuilua, harhailua, sohimista. Siellä olen nopeiden muutosten pyörteissä, jossa voin luottaa siihen, etteivät asiat etene suunnitelmien mukaan. Öljyvärin kerroksellisuus mahdollistaa sen, että maalatessa saa olla rauhassa eksyksissä, kun jokainen uusi kerros muuttaa sommittelun, ilmapiirin, kaiken. Paljon on kyse korjausliikkeestä, kun materia käyttäytyy toisin kuin ennakoin. Kun yritän korjata liian stabiilia aluetta, tai kun tuhoan liian ilmeistä muotoa, niin sattumalta kankaalle saattaa pulpahtaa tila.

Minua kiehtovat fenomenologiset jäsentelyt kätkeytymisestä. Länsimaisen ajattelun piiriin kuuluu helposti tietty läpivalaisun vaatimus, halu nähdä asia kokonaisena, läpeensä valossa. Mutta maailma ei koskaan ilmene meille kokonaisena, eikä maailma ole kokonaisten objektien summa. Se on tapahtumakenttä, jossa jotain nousee esiin ja painuu peittoon. Kätkeytyminen, ei ohimenevänä ilmiönä vaan välttämättömyytenä, näyttää, että maailma jäsennetään aina tietystä tilanteesta ja hetkestä käsin, ja että se on aina elävä jäsentymisen tila. Haluaisin, että maalaukseni säilyttäisi kätkön, epäselvyyden, ja sitä kautta liikkeensä.