Taidemaalariliitto

Näyttelyn keskiössä on väri. Käytän työskentelyssä valoherkkiä kasvivärejä, jotka valmistan itse. Vuodesta 2015 lähtien olen työstänyt jatkuvasti muuttuvaa ja laajenevaa maalaussarjaa (Evergreen-teoskokonaisuus), jonka materiaalina käytän ainoastaan lehtivihreää. Lehtivihreän myötä olen viime vuosina kiinnostunut väristä. Se tuntui pitkään työskentelyssäni sivuseikalta, mutta ajauduttuani orgaanisten värien pariin olen jossain määrin hullaantunut niiden hallitsemattomuudesta. Työskentelyssä olen vaiheessa, jossa yhä uudelleen tavoittelen täydellistä väriä, joka on tavoittamattomissa katoavaisen luonteensa vuoksi.

Näyttely on muotoutunut (vasta)väriparin punainen-vihreä ympärille, ja lehtivihreän rinnalla olen materiaalina käyttänyt kahta punaista kukkaa: begonia ja pelargoni. Begonia on käyttämistäni kasviväreistä herkimpiä: suojaamattomana auringonvalossa se alkaa muuttua jo päivässä. Samanaikaisesti se on myös vastustamattoman monimuotoinen, sillä samasta punaisesta maalista saa niin vihertäviä, sinertäviä, punertavia kuin kellertäviä sävyjä maalikerrosten ja valolle altistumisen määrää vaihdellen. Pelargoni on käyttäytymiseltään yksitoikkoisempi ja hieman kestävämpi, lehtivihreän tapaan se kerrosten lisääntyessä tummuu aina mustaksi asti.

Työskennellessäni rajatulla värivalikoimalla olen pyrkinyt saamaan siitä kaiken irti koettelemalla värien kestokykyä ja etsimällä niiden äärirajoja: Milloin ne vielä näyttäytyvät itsenään, milloin ne ovat kirkkaimmillaan ja milloin ne alkavat muuttua tunnistamattomiksi, joko auringonvalon haalistamina tai lopulta mustaksi kerrostuen. Äärirajoillaan ne alkavat muistuttaa toisiaan ja on vaikea enää erottaa, onko maalauksen materiaalina ollut punainen vai vihreä väri.

Jenni Eskola

Kiitos: Alfred Kordelinin säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Tampereen kaupunki – Kulttuurin Välitila