Tyko Elo

#MYMETEXPO

5.6.2019 — 30.6.2019

Avoinna

ti, to, pe 11-17, ke 11-18,
la 11-16, su 12-16, suljettu juhannuksena 21.6.-23.6.

Minun metropolini

Tuijotan ylös äärettömyyksiin ihaillen pilvikuvioiden liikettä edessä nousevan talon seinällä. Illan tullessa astun rakennukseen ja nousen hissillä korkealle ylös. Kurottaudun ikkunan ääreen ja katselen jännittyneenä, miten metropolin valot alkavat vähitellen syttyä alhaalla.

Saudi-Arabiaan rakenteilla oleva pilvenpiirtäjä Jeddah Tower tulisi valmistuttuaan olemaan maailman korkein rakennus. Alun perin Jeddah Towerista suunniteltiin 1,6 kilometrin korkuista, mutta vuonna 2008 todettiin, että täytyy tyytyä ”vain” kilometrin korkuiseen rakennukseen. Minun metropolissanikin on ollut suuria utooppisia suunnitelmia, mutta työhuoneen ovi tuli rajoitteeksi ja täytyi tyytyä vain 265-senttiseen kaupungin korkeimpaan torniin. Ida Meller Tower on antenneineen 335 cm. Yhdysvalloissa Chicagossa rakennettiin 1870- ja 1880-luvuilla ensimmäiset pilvenpiirtäjät. Ne nimettiin paikallisten suurmiehien mukaan. Tunnetun suurmiehen sijaan minä tahdoin nimetä pilvenpiirtäjäni suomalaisen naistaiteilijan mukaan. Tällöin löysin Ida Charlotta Mellerin (s. 22.12.1856 Helsinki, k. 7.10.1896 Helsinki), joka oli yksi Suomen varhaisimpia naispuolisia kuvanveistäjiä. Ida Meller osoittautuikin kiinnostavaksi tapaukseksi. Häneltä ei ole jäänyt yhtään teosta jäljelle, vaikka hän oli opiskellut kauan ja ollut mukana lukuisissa näyttelyissä. Sehän sopi: myös Minun Metropolini on myyttinen kaupunki jossain valtameren takana. Josta puhutaan suurin kertomuksin. Jotkut ovat jopa päässeet nousemaan yläilmoihin ihailemaan kaupungin sykettä.

Kevät-kesällä 2018 Yhdysvalloissa asuessani tutkin metropolin olemusta. Kuljin ja valokuvasin yksityiskohtia: kadulla, metrossa, vesiposteja, talojen reunoja. Kävelytiet ovat betonia, toisin kuin meillä. Punaiset metrot kuljettavat taukoamatta kaupunkilaisia yötä päivää. Valomainokset eivät ole enää neonvalokylttejä, vaan talonmyötäisiä tv-ruutuja, jotka vilkkuvat mielettömällä tempolla. Tyypillistä on kuvallinen ristiriita, jossa vierekäin ja sovussa keskenään on sata vuotta vanha rakennus ja juuri valmistunut talo, ylväästi jokainen omanaan ja erillisinään. Loputon rakennusten laakso on kuin nykyajan Grand Canyon.

Pilvenpiirtäjät ovat rakennuksina massiivisia, mutta samaan aikaan kevyillä, siroilla materiaaleilla rakennettuja. Näin käytettävän tilan hyöty olisi mahdollisimman iso. Tätä kontrastia ja tunnelmaa olen etsinyt käyttämilläni maalausmateriaaleilla ja tekotavoilla. Tasoitteen ja silikonin vuorottelu luo epätodellisen suuruudenhulluuden kuvapinnalle.

Japaniin on muuten hahmoteltu jopa neljän kilometrin korkuista rakennusta nimeltään X-Seed 4000. Myös metropoli-näyttelyitä voi olla odoteltavissa tulevaisuudessa. Minun metropolini -näyttely on jatkoa 2017 Mäntän kuvataideviikoilla esillä olleelle installaatioteokselleni ”Tapahtui kerran puistossa”, joka vei katsojan luontomaisemaan. Nämä kaksi näyttelyä kertovat elämyksien kokemisesta, missä luonto tai ihmisen rakentama tila on katsojaa isompi.

Tyko Elo

 

Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.