Sami Havia

GUSH

16.11.2017 — 3.12.2017

Avoinna

ti, to, pe 11-17
ke 11-18
la 11-16
su 12-16
Kantakaupungin galleriakierros 3.12. klo 14

Siellä elämä oli yltäkylläisempää. Täydellisempää jotenkin. Ja meillä oli vain se hetki. Kaikki muu oli turhaa. 1. Vähennä elementtejä.

Silloin siellä soi Cure. Siinä oli hieno kontrasti. Sensuellia turmiollisuutta. Haluaisin korostaa hedonismia, joka liittyi siellä elämiseen. Runsautta. Se, miten he söivät leivoksia. Me söimme käsin rasvassa friteerattuja, suolaisia katkarapuja samaan tyyliin. Marmorisilta pöydiltä. Peiliseinien ympäröimänä. Välissä haukkasin kadulla crêpeen, jonka marjapuuroiset täytteet pursuivat syliini. Hän puhdisti sormeni kosteilla huulillaan. 2. Järjestä kirjastoa jo ennen teoksen aloittamista. 3. Päätä joitain suuntaviivoja. 4. Vältä kaikkien ideoiden niputtamista yhteen teokseen, sillä kaikki ideat eivät sovi keskenään yhteen, vaikka kuinka organisoisi.

Niinkin arkista asiaa tehdessä, kun puuskuttaen juostessa, hiki otsalla, amerikkalaisiin urheiluvaatemerkkeihin sonnustautuneena tuntui kieltämättä aika nautinnolliselta heittäytyä hetken vietäväksi. Juoda lannasta naturellisti uutettua, sameaa ja sakkaista juomaa. Harhailla monimetrisissä pensaslabyrinteissä. Käppäillä mielijohteiden ehdoilla, ostaa leivos jäätelön muodossa, eikä enää muistaa mistä suunnasta tuli. Mennä jonnekin ja löytää itsensä jostakin muualta. Hortoilla sivistyksen synnyn aikaisten esineiden täyttämissä huoneissa. Siinä oli sellaista menneisyyden painolastia, joka valui harteilta pois. Se vapautti. Yltäkylläisyyden keskellä halusi olla viettelevä. Polttaa Palo Santo -suitsukkeita ilta-auringossa.

Nopea luonnostelu tuli vaivatta. Löysin välinpitämättömän tavan piirtää. Purkauksen. Ilman suurempia paineita tuottaa mitään paperille. Hiilen, jolla pystyy luomaan kuvan yhdeltä istumalta. Sennelierin vahaliitu maalin vastineeksi. Paksua, maalimaista massaa paperipiirtämiseen ja herkkä piirrosjälki.

Löysin piirtämisen kautta tavan maalata. Muistin, että ei tämä ole yhtään sen ihmeellisempää. Piirrän öljymaalilla. Se soljuu, kun ihminen katsoo teosta ja liikkuu sen edessä. Nyt myös maalissa on käsite makrotasosta. En kuitenkaan unohtanut pienellä siveltimellä ja kevyellä musteella pipertämistä, sillä halusin maalauksen lähelle menemisen luovan uuden todellisuuden. Tunteen intiimistä tilasta, pienestä universumista, joka on vain siinä hetkessä. Sillä lailla, kuin siellä puun alla selällään maatessa perspektiivi muuttui niin, että ympärillä oleva maailma katosi. Ja matkakajareista soi Arthur Verocai ja me juotiin punaviiniä ja sotkettiin sormemme ilmakuivatun kinkun rasvalla, marengeilla ja vuohenjuustosta vatkatulla kermavaahdolla, savella ja ruohon alta paljastuvalla maalla.

5. Pidättäydy kaaosajatuksessa.

teksti Sofia Järnefelt

 

– Näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.

sami_havia_nayttelytiedote_311017