Anna Leppä

31.7.2019 — 15.8.2019

Avoinna

ti, to, pe 11-17, ke 11-18
la 11-16, su 12-16
Taiteiden yönä 15.8. 11-22: Keskustelutilaisuus taiteen merkityksestä ekologisen kriisin aikakaudella klo 19.

Romahduksen observointia

Maalausprosessini lähtee siitä, että sisäistän ja todella ymmärrän missä pisteessä ekosysteemimme luhistuminen on. Kuorin pois kaikki psykologiset suojakertoimet, joiden avulla ihminen pystyy elämään jokapäiväistä elämäänsä tässä tuhoavassa rakennelmassamme. Elän sen tietoisuuden kanssa, että planeettamme on kuolemassa. Me olemme tappamassa sen. Nopealla tahdilla. Annan tämän tietoisuuden vaikuttaa jokaisessa solussani, joka hetki, jokaisen kulutusvalintani kanssa tunteakseni sen aiheuttaman epätoivon ja nähdäkseni sen hulluuden, jossa me elämme.

Pelottavimmat ikinä kuulemani sanat; positiiviset palautemekanismit, ekosysteemin keikahduspiste, pannuhuoneplaneetta ja massasukupuuttoaalto. Nämä ovat ehkä jo meidän elämämme aikana tapahtuvia asioita, joita en voi enää olla näkemättä. Se saa kaiken ennen arvostamani tuntumaan turhalta. Koko ihmisen luoma infrastruktuuri näyttäytyy paitsi merkityksettömänä myös destruktiivisena. Riisumalla pois maalauksista kaikki viitteet ihmisen luomiin rakenteisiin kieltäydyn olemasta osa tätä tuhoavaa kulttuuria.

Jäävuorien sulaessa, Siperian metaanikaasujen purkautuessa, mehiläisten ja lintujen kuollessa, talousjärjestelmän ja yhteiskuntarauhan sortumista odotellessa katselen räpiköivää ihmiskuntaa, joka kulkee silmät kiinni kohti romahdusta ja maalaan tulevaisuuden olentoja, jotta en unohtaisi niiden kärsimystä. Maalaan heidät katsomaan itseäni, jotta näkisin oman syyllisyyteni. Jätän tuleville sukupolville jonkinlaisen jäljen siitä, että ajattelin heitä.

Näyttelyn maalaukset ovat tässä ajassa elävän surun ja lamauttavan tulevaisuuden pelon lihaksi tulleita metaforia ja dystooppisia näyttämöitä. Ne ovat elämäntavoistamme johtuvan ekosysteemin väistämättömän tuhon aiheuttaman antroposeenisen syyllisyyden kuvia ja samalla kuitenkin yritys kuvitella toisenlaista ihmisyyttä. Unia ihmisyydestä, joka voisi elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.

 

Tämä ei ole näyttelyteksti. Tämä on epätoivoinen pyyntö. Kuorikaa kyyniset suojamekanisminne ja tulkaa mukaan taisteluun elämän puolesta.

 

– Anna Leppä