Kari Vehosalo
HIRTETTYJEN TANSSIAISET
maalauksia
10.11. – 28.11.10
”Tervetuloa Hirtettyjen Tanssiaisiin, näkemään mitä luulee nähneensä ihminen.”
Mitä on olla täällä? Ja kuinka voimme yleensäkin todellistua omassa elämässämme, kun yhteiskunta toteuttaa uutta ja käsittämätöntä kohtaloaan? Missä olisi ylipäätään mahdollisuus ”autenttiselle läsnäololle”?
Sosiaalisen todellisuuden autioituessa virtuaalisuus ottaa vallan ja erityisesti tunne-elämän kustannuksella; ruumiillisuus ei kuitenkaan katoa kuvasta eikä materiaalinen maailma hajoa puhtaaksi simulaatioksi, merkkileikeiksi ja kuvastojen viittaukseksi kuvastoihin. Erityisesti lihassa, täälläolon faktuaalisuuden kantajassa, haavautuva ruumis palautetaan traumaattisesti jonakin elettynä ja affektiivisesti koettuna eikä vain konstruktiivisena representaationa. Kuolema, kipu ja kärsimys säilyvätkin loppuun asti merkityksellistämisen horisonttina, viimeisenä suurena kertomuksena, kun virtuaalisuuteen kadonnut organismi ottaa vielä kerran yhteyden maailmaan. Kenties infantiilissa kulttuurissa, missä kaikki halumme voidaan tyydyttää, lopulta vain enää kuolemassa ja väkivallassa ruumis avataan mahdollisuuksien kaleidoskooppina tuntea jotain.
Tämän ongelman asettelun näyttelyn teokset pyrkivät tekemään näkyväksi. Ne pyrkivät esittämään kysymyksen historiallisesta täälläolostamme ylipäätään todellisena ja jonakin kysymisen arvoisena. Silloin tarkoitus ei ole vain etsiä voittajia tai häviäjiä, syytettyjä tai syyttömiä, alistajia tai alistettuja. Näyttely paremminkin esittää kutsun tanssiin, missä toiset tulevat osaksi lihaamme; kohtaloina, haluina, vieraina, pelkoina, ahdistuksena, onnena, rakastettuina, tanssin laajennuksena kohti kanssamaailman merkityksellisyyttä.
Lähtökohtani ei ole ollut löytää tietä helpotukseen, vaan tarjota taiteen vaatimaton polku vapautumiseen siellä missä täälläoleminen tulee kieleen ja joksikin ratkaistavaksi. Näin vapautus ei ole vain ennalta päätetty, yksilön ulkopuolinen todellisuus, vaan haaste olemisen turruttavalle jokapäiväisyydelle. Kenties näin teoksissa voi toteutua jatkuva uudelleen lausuttu yritys, kokea arkitodellisuuden ratkaisut ja niitä koskevat kiistat ylipäätään mielekkäinä. Outous ja tunnistamattomuus ovat lisäksi esillä olevissa teoksissa tapoja aukaista olevan keskellä kokemus ahdistuksesta - jonkin vieraan kohtaamisesta kotoisan merkityksellisyyden keskellä - jolloin kaikki tutut määreet menettävät paikkansa ontologisessa kartastossamme. Silloin toisen kohtaamisessa on aina jotain väkivaltaista ja epämukavaa, mikä pakottaa meidät reflektoimaan olioiden järjestystä uudelleen; ratkaisemaan niiden mielekkyys uudestaan. Mutta tämä ei ole suurten tarinoiden näyttely, vapautus alkaa nauramalla ruokapöydässä.
Näyttelyä on tukenut Suomen Taideyhdistys.
www.karivehosalo.com
Trauma, sarjasta väkivaltaisen kuoleman pelko
öljy kankaalle, 121 x 75 cm, 2009
⇒ Lehdistökuva
Neuroosi, sarjasta väkivaltaisen kuoleman pelko
öljy kankaalle,145 x 195 cm, 2010
⇒ Lehdistökuva
Nimetön
öljy paperille, 70 x 52 cm, 2010
⇒ Lehdistökuva
Yleiskuva näyttelystä tm•galleriassa 2010
⇒ Lehdistökuva