Ainon ja Wäinön talkootanssi-seinäreliefiteos rivitalon päätyyn

Perustiedot

Taiteilija: Anitta Ruotsalainen >> Anitta Ruotsalainen
Hankkeen nimi: Ainon ja Wäinön talkootanssi-seinäreliefiteos rivitalon päätyyn
Sijainti: Turku, Hirvensalo
Tilaaja: VASO (Varsinais-Suomen asumisoikeus Oy)
Rakennuttaja: VASO
Arkkitehti: Arkkitehtitoimisto C & Co Oy
Hankkeen suunnittelu alkoi: 2011
Hanke toteutui: 2011

Projektin käytännön etenemisestä

VASO pyysi Turun Taideakatemian Julkinen taide  -erikoistumisopintojen suorittajilta teosehdotuksia rakennusvaiheessa olevalle rivitaloalueelle sijoitettavasta taideteoksesta. Anitta Ruotsalaisen teosehdotus tuli valituksi, ja hän toteutti teoksen samana vuonna.
Projekti kesti noin kahdeksan kuukautta: se alkoi maalis-huhtikuussa ja päättyi loka-marraskuussa.

Ruotsalainen kiittää täydennyskoulutuksia, joissa tulee esiin uusia mahdollisuuksia omalle tekemiselle ja joissa voi päivittää osaamistaan. Hän sai opintojensa kautta tietoa rakennusprosessista.
Asioita, joita olisi voinut kysyä koulutuksen koordinaattorilta, kuten aikataulu, budjetti ja laskutus ym., Ruotsalainen päätyi kysymään  puolisoltaan, jolla oli kokemusta projektityöskentelystä ja kommunikoinnista yritysjohdon kanssa.

Ruotsalainen hoiti kuljetukset ja varastoinnin itse. Teos muokkautui luonnosvaiheen ja tekovaiheen välillä. VASOn kanssa sovittiin, että urakoitsijalta tulee yksi työntekijä auttamaan teoksen sommittelutyössä ja paikalleen kiinnittämisessä. Tähän työvaiheeseen meni yksi työpäivä. Ripustusvaiheessa myös toisesta taiteilijasta olisi ollut apua.

Yhteistyö tilaajan kanssa

Turun Taideakatemiassa opintojen mukaan  neuvotteluihin olisi voinut ottaa avustajan, mutta Ruotsalainen ei kokenut sitä tarpeelliseksi. Hän tiedosti sen, että tapaamisiin kannattaa mennä valmistautuneena. Rakennuspuolella ei ole varattuna koko päivää neuvotteluihin, joten Ruotsalainen valmistautui keskusteluihin käytännön asioista. Kuvataiteen sisältökysymykset hän ratkaisi kollegojen kanssa.

Kommunikointi tapahtui VASOn toimitusjohtajan kanssa. Hän on henkilökohtaisesti kiinnostunut saamaan teoksia rakennuskohteisiin. Kun toimitusjohtaja oli hyväksynyt idean, Ruotsalainen koki tekemisensä vapautuneeksi.
Ensimmäinen tapaaminen oli VASOn toimistossa, jossa toimitusjohtaja esitteli kohdetta. Tapaamiseen valmistautuminen oli tärkeää, jotta osasi kysyä asioita ja kuunnella sekä tulkita rivien välistä. Ihmiset haluavat taideteokselle tarinan, ja historia ja paikallisuus auttavat tässä.
Toinen tapaaminen oli työmaalla, jossa urakoitsijaa edustava työmaan rakennusmestari oli läsnä. Rakennusmestarin kanssa sovittiin teoksen kiinnityksestä ja muista käytännön asioista. Sopimus teoksesta allekirjoitettiin työmaakäynnin yhteydessä. Ruotsalainen laati sopimuksen Taidemaalariliiton sopimusmallin pohjalta, koska VASOlla ei ollut omaa sopimusmallia. Ruotsalainen kirjasi sopimukseen vaaran vastuun ja määritti, että hän saisi 1/3 palkkiosta etukäteen, jotta pääsisi aloittamaan materiaalihankinnat. Hän teki työn verokortilla. Tilaaja hyväksyi sopimuksen ensimmäisen version.
VASO suhtautuu myönteisesti taidehankkeisiin, mutta se ei vielä toimi prosenttiperiaatteen mittakaavassa. Projekteihin sijoitetaan rahaa 5 000–10 000 €/hanke.
Anitta Ruotsalaisen taidehanke oli VASOn toinen taideprojekti. Vuonna 2010 Emmi Kömmistö toteutti hankkeen Vason Keonraitin ala-aulaan. Kolmatta hanketta on toteuttamassa Satu-Minna Järvi.

Yhteistyö tilaajan kanssa oli asiallista. Valmistelut tehtiin puhelimitse ja sähköpostitse. Ruotsalainen jäi kuitenkin kaipaamaan enemmän keskustelua tilaajan kanssa ja ennalta sovittuja välipalavereja. Tekoprosessin aikanakin pitäisi vaihtaa mielipiteitä ja luoda molemminpuolista luottamista. Tilanne kompensoitui loppukeskustelussa teoksen julkistamisen yhteydessä.

Kohderyhmän huomioiminen

Kohderyhmä huomioitiin teoksen ideoinnin aikana. Ideointiprosessiin oli aikaa pari viikkoa. VASOn toimitusjohtajaa kuunnellessa Ruotsalainen sai selville, että alueelle tärkeää oli sen luonto ja että Wäinö Aaltosella oli ollut ateljee Hirvensalossa. Opinnot vahvistivat Ruotsalaisen muiden materiaalien käyttämistä. Paikka, kohderyhmä ja paikallisuus toivat esiin Wäinö Aaltosen ja rivitalon tulevat asukkaat/perheet. Wäinöllä oli vaimo Aino, ja asukkailla olisi talkoita, mistä syntyi teoksen nimi: Ainon ja Wäinön talkootanssit. Nimen kautta kehittyi teoksen vapaa muoto. Ruotsalainen yhdisti teosehdotukseensa tarinan Wäinöstä pyytämässä Ainolta pääsyä saatille talkootanssien jälkeen, astumassa hieman Ainon saappaan päälle.

Suhde muuhun taiteelliseen tuotantoon ja materiaalivalinnat

Reliefin tekeminen oli tietenkin erilaista kuin maalaaminen. Ajattelun tapa ei kuitenkaan poikennut moniosaisen maalauksen tekemisestä. Litteän reliefin tekeminen oli jäljen jättämistä, mikä ei eroa maalauksesta.
Valaistukseen ei ollut budjetoitu rahaa, joten teos piti suunnitella sellaiseksi, että se toimii ilman valaistusta. Reunaehdot olivat selkeät, joten suunnittelu oli selkeää.
Budjetti määritti teoksen kokoa. Ruotsalainen huomioi myös oman tulonsa. Hän valitsi itse materiaalit, ja kohteen arkkitehti hyväksyi ne. Laserle Oy toteutti teoksen leikkauksen teräksestä Ruotsalaisen piirustusten perusteella. Yhteistyö kolmannen osapuolen kanssa sujui hyvin.